You saw what I did there, right?
Eilen siis täydeksi yllätyksekseni huomasin Facebookin etusivulla Coldplayn linkin, josta suoraan sanoen hämmennyin. Tai en oikeestaan vielä hämmentynyt, vaan olin enimmäkseen innoissani, koska olin aamupäivällä lukiessani sattumoisin kuunnellut Coldplayn vanhaa tuotantoa ja pohtinut, koska mahtaa mahtavan Mylo Xyloton jälkeen ilmestyä kuunneltavakseni uusi levy. Ja nyt siis ollaan taas muutaman askeleen lähempänä sitä hetkeä, toivon ja oletan?
Mulla ei ollut siis minkäänlaisia ennakkokäsityksiä mistään (en ollut lukenut tube-/face-kommentteja biisistä, koska en saanut niitä kännykällä auki) ja heti kun iskin iPhonen telakkaan ennen kynsien lakkaamista, en pystynyt lopettamaan ruudun tuijottamista. Ja biisin alkusekunneista lähtien päässä alkoi raksuttaa, ja englannin- ja suomenkielisiä lauseita ja ajatuksia tulvi mieleeni ja sukelteli ristiin rastiin. Koin ensimmäisen kuuntelun jotenkin todella maagiseksi ja pyhäksi hetkeksi, ja ajatukset velloivat edes takaisin. Ensimmäisen kuuntelun jälkeen en tosin osannut muodostaa minkäänlaista mielipidettä, jolla olisin osannut kuvailla kaikkia tuntemuksia ja tunnetiloja.
Nyt en saanu vielä ajatuksiltani unta, koska halusin kuulla Midnightin vielä kerran uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Välillä inspiraatio iskee vaan keskellä yötä, ja halusin kaataa kaikki ajatukset, noh paperille - tai tässä tapauksessa valkoiselle tyhjälle pohjalle silmiinpistävän mustalla "musteella".
Nyt mieleeni alkaa muodostua jonkinlaista mielikuvaa, ja huumaava video pyörii koko ajan näytön vieressä. En tunnistanu tän biisin yhtymäkohtia heti, mut koin yhteyden tähän hyvin indiemäiseen tunnelmaan, vaikken keksinyt mistä kaikki oli edes peräisin. Kunnes luin muutaman muun kommentin tästä uudesta ilmestyksestä.
"Midnight jakaa varmasti mielipiteitä --, sillä nelikko on nyt hypännyt musiikillisesti aikamoisen loikan entuudestaan heille melko tuntemattomaan suuntaan. Aika näyttää onko koko tuleva levy samantyyppinen. Minulle Bon Iverista ja James Blakesta luultavimmin vaikutteita saanut biisi kuitenkin toimii!" -Alice
Tulin juuri ajatelleeks, et tää julkasu tuli sen enempää varottamatta. Sen lisäks, että tulevan albumin suunta on vielä kaikilla odottajilla hämärän peitossa. Ja tässä biisissä muhun vetoaa - tietenkin - sen Bon Ivermäinen soundi ja uneliaisuus. Näitä en tullu aiemmin ajatelleeksi, vaan vasta nyt yö(eläin)aikaan. Aiemmin en saanut mietittyä paljoakaan biisin mielipiteiden jakamista tai omia ristiriitaisia tunteita syvemmälle enkä saanut millään oikeesti kiinni omista tunnoista.
Nyt viidennentoista (15.) kerran kohdalla alkaa tuntua jo hyvältä. Hukun siihen tunteeseen, ja tuntuu et voisin jatkaa kuuntelua aamuun asti. Eihän siihen olis enää edes kauaa.
Kuunnelkaa ihmeessä nyt tekin, jos ette ole vielä kuullut - tai no, kuunnelkaa joka tapauksessa.
Ja niin, nyt huomaan kyllä ehdottomasti olevani samaa mieltä joidenkin youtube-kommentoijien ja Annan kanssa: en usko, että tästä ykkössinkkujulkaisua tulee. Sääli sinänsä, mut silloin voin tietysti pitää biisin minulle tuottaman ilon entistä enemmän omissa käsissä, kun ja jos kappaletta ei tarvitse kuunnella jokaiselta kanavalta kymmentä kertaa päivässä. Ja huomaan suorastaan jännittäväni tulevan levyn teemaa ja punaista lankaa, jossa on ennenkin nähty suurehkojakin poikkeamia (Viva la Vida on mun mielestä hyvä esimerkki, varsinkin kun verrataan X&Y:n tai Mylon tunnelmaan...)
Annan kommenttiin on hyvä kiteyttää tämän tajunnanvirran viimeisetkin ajatuksen rippeet: "Vielä ei ole paljastettu, onko bändin elektroninen syrjähyppy maistiainen täksi vuodeksi lupaillulta albumilta. Tyylillisesti se ainakin sopisi ennemmin levyn päätösraidaksi kuin sinkuksi."
"Atlaksenkin" aiemmin herättämä vastarinta ja ristiriitaisuus alkaa hiljalleen haihtua Midnightin yltä. Taisin juuri rikkoa kahdennenkymmenennen toiston rajan. Puhallan kynttilän sammuksiin ja menen vihdoin nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti