sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Ik spreek geen Nederlands


"Nähdään pian!"

Näihin sanoihin päätin edellisen postaukseni tässä blogissa. Ja siitä on kulunut tovin.

Oon tarvinnut jotenkin aikaa, jotta oon kerennyt käsitellä kaikenlaisia asioita vaihdon ja kaikkien muidenkin elämäntapahtumien jälkeen. Niin moni asia on muuttunut sit viime blogikirjoitusten, etten edes tiedä mistä aloittaisin.
Noin puol tuntia sitten sain kuitenkin inspiksen yhteen vaihtoaiheiseen postaukseen, joka mun oli itse asiassa tarkoitus toteuttaa vaihtoblogissa jo aikaa sitten. Sitä en kuitenkaan koskaan tehnyt, ja päätin et nyt oon hyvässä paikassa mun elämässä (niin kliseeltä kun se kuulostaakin) vihdoin myös ajallisesti ja voisin yhden tekstin saada itsestäni ulos tänä vuonna :-)

Tän enempää alustamatta haluan oikeasti mennä enemmän asiaan ja kertoa tiivistetysti 5 kuukaudesta ulkomailla: yksi elämäni parhaista ajanjaksoista ja harvoin oon tuntenut yhtä paljon eläväni kuin tuona aikana, if that makes sense. Hollanti (tai siis korrektisti Alankomaat, tässä hyvä video, joka selittää näiden kahden eron - käytän kuitenkin näissä postauksissa kutsumanimenä luultavastikin "Hollantia", koska se on selkeämpi lukijalle) on maana mahtava ja ehdin oikeesti rakastua paikkaan, jota en sinne tullessani tuntenut rehellisesti sanoen lähes yhtään. Opin paljon asioita Hollannista ja hollantilaisista, ja saan osakseni luultavasti vielä pitkän tovin niitä kliseisiä puukenkä-, kannabis- ja tulppaanivitsejä, mutta oon sen kanssa aika okei.
Tuntuu jotenkin hassulta kirjoittaa päivityspostausta, kun en oo varsinaisesti edes alustanut kertomalla vaihtoajasta paljoakaan. En kuitenkaan halua luetella niitä kliseisiä juttuja, joita ketään ei kiinnosta edes lukea. Jotain muuta infoa löytynee myös erittäin "vähän kattavasta" vaihtoblogistani, jos kiinnostaa.

Vaihtoon lähdöstäni on nyt siis kulunut noin vuosi ja kaksi kuukautta ja palasin Suomeen tän vuoden helmikuussa eli noin 9 kuukautta sitten. Syyskuun lopussa kävin myös ekaa kertaa lomalla Hollannissa vanhempien kanssa, jolloin monet muistot nousi pintaan ja palaaminen Suomeen alle viikonkin reissulta oli jotenkin oikeesti ihan perkeleen vaikeaa.

Mulla oli itse asiassa melko tarkka aihe, josta halusin tänään kirjoittaa, mutta huomasin alustuksen venyvän niin pitkäksi, ettei itse tekstin alottamisessa ollut enää mitään järkeä. Siispä uskon ja luotan, että tässä vapaaviikolla saan oikeasti aikaseksi suunnittelemani tekstin, joka auttaa mua myös purkamaan tätä jatkuvaa ikävän tunnetta.
Niin moni ei pysty tähän tunteeseen samaistumaan ja se on täysin fine, mutta ite en vielä tiedä, miten tuun loppuelämäni sen kanssa elämään. Uskon vahvasti, että jos rakastaa jotain paikkaa yhtä paljon kuin mä rakastan Utrechtia, ja viettää siellä pitemmän aikaa, niin sinne palaaminen tuntuu kotiinpaluulta. Samaan aikaan kuitenkin lähteminen saattaa tuntea vaikealta ja kun pääsee takaisin kotiin, potee heti "koti-ikävää" toiseen, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Ois ihan kiva kuulla, onko jollain muulla vaihdossa olleella samoja kokemuksia, vai oonko mä vaan jotenkin liiaksi kiintynyt omaan kotipaikkaani.

Jotta tää ei mee liian diipiksi, en aio avautua mun tuntemuksista tällä kertaa enempää. Sen sijaan valmistaudun huomiseen projektipalaveriin ja ensi viikolla ulos tulevaan postaukseen (*lupaus*).
Oon odottanut tätä hetkeä jotenkin niin kauan, ja en malta oottaa, että saan inspiraatiopuuskassani väsättyä tän tulevan, osittain jopa informatiivisen jutun ulos päästäni.


Kiitos että luit tämän sekavan alustuksen ja toivottavasti olet innoissasi tulevasta postauksesta!

Otsikko on muuten hollantia ja tarkoittaa "En puhu hollantia". Se oli ensimmäinen luokkakaveriltani oppima hollanninkielinen lause. En ottanut yhtään hollannin kurssia vaihdon aikana ja pärjäsin erittäin hyvin englannilla sekä vähäisillä saksan taidoilla lukiessa. Nyt olen kuitenkin matkalta palattuani alkanut opiskella kieltä ja takana on jo 21 päivän putki duolingoa! Saa nähdä mihin nämä jutut mua vielä vie!


Ei kommentteja: